Ainakaunistelua jo vuodesta 1999

Faktat lyhykäisyydessä:

- Ensiaskeleet vuonna 1999

- Jänkakurpasta Ana the Nerveen ja sitten lopulta 2002 Ainakauniiksi

- Jäseninä aikojen saatossa mm. Tuija 1999-2000 (basso, kitara), Samu 1999-2003 (basso, rummut), Lauri (rummut) 2000-2001, Tupe (basso) kevät 2002 ja Mari (basso) 2002-2005.

- Jäsenistö heinäkuusta 2005 alkaen: Anniina (laulu, levyillä piano), Maria (kitara, laulu), Sini (basso, laulu) ja Jensson (rummut, levyillä myös laulu).

- vuosien saatossa ahkeraa keikkailua, kaksi studiodemoa, yksi musavideo ja rutkasti hauskanpitoa.

Tarina kokonaisuudessaan:

Aluksi vuonna 1999 eli Jyväskylässä kolme tyttöä Anniina, Maria ja Tuija sekä rock´n roll unelma. Tytöt miettivät kuumeisesti kuinka päästä eroon tästä polttavasta sairaudesta nimeltään rokkikuume. Lääkkeeksi keksittiin perustaa bändi ja näin syntyi ihmelapsi Jänkäkurppa, joka antoi tytöille mahdollisuuden toteuttaa itseään, leikkiä rokkitähtiä ja iskeä poikia. Jänkäkurppa soitti rajuja omatekemiä punkvääntöjä, joista mainittakoon `Propagandaa` ja `Vihainen Mummo` sekä helppoja cover–biisejä väärin. Asenteena oli soittaa lujaa ja epävireisesti sekä mahdollisimman poliittisesti epäkorrektisti, minkä Jänkäkurppa osasikin oivallisesti. Varsinkin `Propagandaa`–biisi joutuisi julkaistuna sensuurin kohteeksi. Tytöt eivät sanan varsinaisessa merkityksessä osanneet soittaa mitään, joten soittimiakin vaihdettiin keskenään viikottain. Treenikämppänä toimi tällöin Kilpisen Yläasteen musiikkiluokka, jota edelleenkin muistellaan lämmöllä. Varsinkin sitä ihanaa uutta sähköurkusysteemiä.

Jossakin vaiheessa kuitenkin tytöt huomasivat kuinka paskoilta he kuulostivat. Varsinkin Anniinan tahditon beat– (tai joskus valssi)komppi alkoi ottaa päähän, vielä kun myös laulaminen oli jäänyt tämän raukan niskoille. Nimi Jänkäkurppakin alkoi kuulostaa vain tyhmältä vitsiltä. Nimi vaihdettiin katu–uskottavaksi Ana the Nerveksi ja tytöt päättivät myös hankkia ihan oikean rumpalin riveihinsä. Kaukaa ei tarvinnut hakea, vaan pian löytyikin innokas rumpalipoika Samu, joka istutettiin siltä seisomalta bändiin. Nelikko toimi mukavasti jonkun tovin, kunnes huomasimme Samun olevan onneton. Tytöt päättivät hankkia Samulle leikkikaverin bändiin, koska kukaan ei kuvitelluilla keikkamatkoilla leikkinyt hänen kanssaan autoilla. Lauri Rumpali liittyi bändiin 2000 ja Samu siirtyi soittamaan bassoa. Kitaristeina toimivat tällöin Maria ja Tuija ja Anniina lauloi.

Tätäkään sopuisaa yhteiseloa ei kestänyt kauaa, vaan pian Tuija ilmoitti ettei enää kyennyt soittamaan Hermo–Anassa.Suru puserossa annoimme Tuijan kasvattaa kynsiään ja jatkoimme taas nelikkona. Tällä kokoonpanolla soitimmekin ahkerasti jonkin aikaa ja teimme mm. liveäänityksen sekä –videon `Ana the Nerve– live in Kilpisen musaluokka`. Odotukset olivat korkealla, kuulostihan orkesteri jo huomattavasti paremmalta kuin Jänkäkurppa!

Myös uuden treenikämpän etsintä päätettiin aloittaa, vaikka Kilpinen olikin uskollinen kumppani jo monen vuoden takaa. 2001 syksyllä Hermo–Ana kuuli ilouutisen, sillä heidät oli kelpuutettu Sepänkeskuksen bänditiloihin. Samaan aikaan Lauri Rumpali oli tullut murrosikään ja bänditouhut alkoivat jäädä. Niinpä Lauri siirtyi mopoilemaan ja soitto jatkui kolmikkona Samun siirtyessä takaisin kannujen taakse. Muutamia basistejakin kävi kokeilemassa onneaan, mutta kukaan heistä ei jäänyt pitkäksi aikaa.

12.4.2002 Ana the Nerve soitti keikan Vaajakosken urheilutalolla ja samana päivänä orkesteri päätti myös vaihtaa nimensä.Syntyi Ainakaunis, jossa esiintyivät: Anniina–laulu ja kilkuttimet (&sähköurut aina välillä), Maria-kitara& taustalaulut, Samu–rummut sekä uusi tuttavuus ja orvokki–rokkipoika Tupe–basso.

Kuten jo arvasittekin ei tämäkään kokoonpano oikein toiminut, vaan Tupe, kiireisenä miehenä, ei kerinnyt keskittymään Ainakauniiseen tarpeeksi. Niinpä syksy 2002 saapui ja Ainakaunis oli jälleen kolmikko. Ei kuitenkaan huolta, apuun löytyi ihastuttava (ja kadehdittavan pitkähiuksinen) Mari-tyttönen. Hän tarttui innokkaasti basson varteen kuin mies konsanaan. Siinä sitten vähän treenailtiin ja käytiin keikalla Suolahdessa bändikisassa, jossa ei menestystä herunut, mutta kokemusta ja palautetta sitäkin enemmän. Keväällä 2003 rumpalimme Samu erosi bändistä ”musiikillisten erimielisyyksien” takia. Bändi jäi kiperään tilanteeseen, koska seuraavaan keikkaan oli kolme viikkoa, eikä rumpalista ollut tietokaan. Apuun otettiin soittokaveri koulusta: Jenniii!

Jenni otti haasteen urheasti vastaan ja niinpä kolmen viikon treenin jälkeen Ainakaunis heitti ensimmäisen keikan uudella kokoonpanolla. Keikka meni loistavasti. Kesä ja syksy 2003 menivät treenatessa ja kevät 2004 toi mukanaan liudan keikkoja. Syksyllä 2004 Ainakauniin soittimen haltijat treenasivat tiukasti keskenään laulajatar Anniinan ollessa vaihdossa Pietarissa. Keväällä  ja kesällä 2005 Ainakaunis heitti ahkerasti keikkoja mm. Jyväskylän Ilokivessä, Keuruulla, Multialla ja Helsingissä. Tulipa koettua myös Ainakauniin historian ensimmäiset festarikeikat Lievestuoreen Kuilun Partaalla -festareilla ja Rautalammin Pestuurockissa. Pestuurockista mukaan tarttui myös ihka ensimmäinen (laadukas) livetaltiointi.

Heinäkuussa Ainakauniissa tapahtui naisistonvaihdos, kun basisti Mari päätti vaihtaa paikkakuntaa ja keskittyä intohimoonsa, eli taiteeseen. (Kadehdittavan pitkähiuksinen) Sini löytyi onneksi nopeasti mukaan remmiin ja niinpä Ainakauniin basistinvaihto sujui sutjakkaasti. Syksyllä 2005 Ainakaunis keikkaili jälleen ahkerasti. Levy-yhtiöiltäkin alkoi kiinnostusta löytymään bändiä kohtaan, mutta vielä ei aivan tärpännyt.  Jälleen osallistuttiin muutamaan bändikisaan, joissa tie johti aina finaaleihin asti. Rock Pilotti-kisassa Ainakaunis osoitti oivan livekuntonsa, mutta jäi hiuksenhienosti voitosta. Jyrä-kilpailussa Turussa Ainakaunis kävi vetäisemässä Kiltin tytön kirouksen livenä nauhalle. Vuosi 2006 toi mukanaan uusia keikkoja, toukokuussa äänitetyn toisen demon ja uuden treenikämpän Jyväskylän legendaarisessa rockpyhätössä Lutakossa. Rokkailu jatkukoon!